SAFA
  • Helsingin Yliopiston Pääkirjasto Kaisa-Talo

  • Serlachius-Museo Gösta, Göstan paviljonki

  • Puolanjuutalaisten Historian Museo

  • Seinäjoen Pääkirjasto Apila

Helsingin Yliopiston Pääkirjasto Kaisa-Talo

Kaisa-talo on Helsingin yliopiston pääkirjasto, jossa sijaitsevat humanistiset, oikeustieteelliset, teologiset ja valtiotieteelliset kokoelmat. Kirjasto avautui yleisölle syyskuussa 2012 osana World Design Capital Helsinki 2012 -vuotta. Työ perustuu kutsukilpailun voittoon 2008.


  • Arkkitehtisuunnittelu: Anttinen Oiva Arkkitehdit
  • Tilaaja: Helsingin yliopisto
  • Urakoitsija: SRV
  • Kaupunki: Helsinki
  • Laajuus: 30 200 m2
  • Valmistumisvuosi: 2012

Esiraadin perustelut

Helsingin yliopiston pääkirjasto, Kaisa, on yhtä aikaa merkkirakennus ja kaupunkimaisen korttelirakenteen jatkaja. Vastaavia historiallisia esimerkkejä löytyy aivan naapurustosta, mutta nykyään sellaisia rakennetaan harvoin suurten uusien julkisten rakennusten sijoittuessa usein kantakaupungissakin väljemmille tonteille. Kaisa onnistuu tässä vaikeassa tehtävässä hienosti. Talo on juurtunut yllättävän nopeasti osaksi kaupunkirakennetta.

Kaksijakoisen kaupunkikuvallisen roolinsa lisäksi Kaisa on samanaikaisesti myös uudis- ja korjausrakentamista. Paikalla aikaisemmin olleen tavaratalon rakenteet on pääosin käytetty uudelleen. Uusi talo ja toiminta sijoittuu luontevasti vanhaan raamiin. Kaisa on erittäin suuri rakennus ja se on osaksi rakennettu maan alle. Suuresta koostaan huolimatta kirjasto on sovitettu onnistuneesti tiiviin kaupunkikuvan osaksi.

Taloon käydään sisään harvinaisen komeasti suurten tiilikaarten alta. Sama muotoaihe toistuu luontevasti kirjaston keskeistilassa, jossa kapeat kaarevat avaukset muodostavat vaikuttavan ja yllättävän tilasarjan pohjimmiltaan suorakulmaisessa rakennuksessa. Julkisivun suuret avaukset on sijoitettu ja suunnattu taitavasti. Ne luovat huikeita levähdyspaikkoja keskelle kaupungin vilkkainta kohtaa.

Esiraadin perustelut

Helsingin yliopiston pääkirjasto, Kaisa, on yhtä aikaa merkkirakennus ja kaupunkimaisen korttelirakenteen jatkaja. Vastaavia historiallisia esimerkkejä löytyy aivan naapurustosta, mutta nykyään sellaisia rakennetaan harvoin suurten uusien julkisten rakennusten sijoittuessa usein kantakaupungissakin väljemmille tonteille. Kaisa onnistuu tässä vaikeassa tehtävässä hienosti. Talo on juurtunut yllättävän nopeasti osaksi kaupunkirakennetta.

Kaksijakoisen kaupunkikuvallisen roolinsa lisäksi Kaisa on samanaikaisesti myös uudis- ja korjausrakentamista. Paikalla aikaisemmin olleen tavaratalon rakenteet on pääosin käytetty uudelleen. Uusi talo ja toiminta sijoittuu luontevasti vanhaan raamiin. Kaisa on erittäin suuri rakennus ja se on osaksi rakennettu maan alle. Suuresta koostaan huolimatta kirjasto on sovitettu onnistuneesti tiiviin kaupunkikuvan osaksi.

Taloon käydään sisään harvinaisen komeasti suurten tiilikaarten alta. Sama muotoaihe toistuu luontevasti kirjaston keskeistilassa, jossa kapeat kaarevat avaukset muodostavat vaikuttavan ja yllättävän tilasarjan pohjimmiltaan suorakulmaisessa rakennuksessa. Julkisivun suuret avaukset on sijoitettu ja suunnattu taitavasti. Ne luovat huikeita levähdyspaikkoja keskelle kaupungin vilkkainta kohtaa.

Serlachius-Museo Gösta, Göstan paviljonki

Serlachius-museot Gösta ja Gustaf tarjoavat Mäntässä kohtauspaikan korkeatasoisen taiteen ja hyvien tarinoiden ystäville. Taidemuseo Göstassa nähdään vuosittain useita vaihtuvia näyttelyitä ja aina myös helmiä Gösta Serlachiuksen taidesäätiön omista kokoelmista, jotka kuuluvat Pohjoismaiden suurimpiin yksityisiin taidekokoelmiin. Museon laajennus, Göstan paviljonki, avattiin kesällä 2014.


  • Arkkitehtisuunnittelu: MX_SI architectural studio, paikallisena yhteistyökumppanina Arkkitehtitoimisto Huttunen-Lipasti-Pakkanen
  • Tilaaja: Gösta Serlachiuksen taidesäätiö
  • Urakoitsija: Jämsän Kone- ja Rakennuspalvelu Oy
  • Kaupunki: Mänttä
  • Laajuus: 5 700 m2
  • Valmistumisvuosi: 2014

Esiraadin perustelut

Museo on omaperäinen rakennus, jonka arkkitehtuuri onnistuu monitasoisesti. Uusi Gösta on huomattavasti suurempi kuin viereinen vanha museorakennus, Joenniemen kartano. Arkkitehdit ovat onnistuneet luomaan vaikeasta lähtökohdasta toimivan museokokonaisuuden. Uusi ja vanha muodostavat yhdessä rantaan avautuvan puutarhan kanssa ainutlaatuisen ja mieleenjäävän miljöön. Työ perustuu yleisen arkkitehtuurikilpailun voittoon vuonna 2011.

Göstan paviljonki toimii monikäyttöisesti ja on ratkaisuiltaan selkeä. Muodon ja tilan käsittely on taitavaa. Barcelonalaiset arkkitehdit tuovat Göstan paviljongin myötä raikasta ja uudenlaista henkeä suomalaiseen arkkitehtuuriin. Taiteen kansainvälisyys näkyy näin myönteisesti myös itse arkkitehtuurissa.

Kansainvälisyyden ohella Gösta jatkaa suomalaista puurakentamisen perinnettä. Gösta on 2000-luvulla alkaneen puurakentamisen uuden nousun merkkiteos. Sen arkkitehtuuri uudistaa perinnettä ja kertoo puun käytön mahdollisuuksista. Suomalaisen arkkitehtuurin kokonaiskuvassa Gösta näkyy kansainvälisyyden, perinteen ja uutta hahmottavan suunnittelun kiehtovana yhdistelmänä.

Tärkeänä julkisena rakennuksena Gösta voimistaa Mäntän julkisuuskuvaa. Arkkitehtuuri voi parhaimmillaan toimia myös koko kaupungin identiteetin rakentajana.

Esiraadin perustelut

Museo on omaperäinen rakennus, jonka arkkitehtuuri onnistuu monitasoisesti. Uusi Gösta on huomattavasti suurempi kuin viereinen vanha museorakennus, Joenniemen kartano. Arkkitehdit ovat onnistuneet luomaan vaikeasta lähtökohdasta toimivan museokokonaisuuden. Uusi ja vanha muodostavat yhdessä rantaan avautuvan puutarhan kanssa ainutlaatuisen ja mieleenjäävän miljöön. Työ perustuu yleisen arkkitehtuurikilpailun voittoon vuonna 2011.

Göstan paviljonki toimii monikäyttöisesti ja on ratkaisuiltaan selkeä. Muodon ja tilan käsittely on taitavaa. Barcelonalaiset arkkitehdit tuovat Göstan paviljongin myötä raikasta ja uudenlaista henkeä suomalaiseen arkkitehtuuriin. Taiteen kansainvälisyys näkyy näin myönteisesti myös itse arkkitehtuurissa.

Kansainvälisyyden ohella Gösta jatkaa suomalaista puurakentamisen perinnettä. Gösta on 2000-luvulla alkaneen puurakentamisen uuden nousun merkkiteos. Sen arkkitehtuuri uudistaa perinnettä ja kertoo puun käytön mahdollisuuksista. Suomalaisen arkkitehtuurin kokonaiskuvassa Gösta näkyy kansainvälisyyden, perinteen ja uutta hahmottavan suunnittelun kiehtovana yhdistelmänä.

Tärkeänä julkisena rakennuksena Gösta voimistaa Mäntän julkisuuskuvaa. Arkkitehtuuri voi parhaimmillaan toimia myös koko kaupungin identiteetin rakentajana.

Puolanjuutalaisten Historian Museo

Arkkitehtuurin Finlandia -palkinnon 2014 voittaja

Puolanjuutalaisten historian museo avasi ovensa yleisölle Varsovassa keväällä 2013. Museon perusnäyttelyn, joka esittelee Puolanjuutalaisten tuhatvuotista historiaa, on suunniteltu avautuvan syksyllä 2014. Museo sijaitsee paikalla, joka oli aikanaan juutalaisen Varsovan sydän – alueella, jonka natsit muuttivat Varsovan ghetoksi toisen maailmansodan aikaan. Merkityksellinen sijainti vaati erityistä harkintaa rakennuksen arkkitehdeiltä.


  • Arkkitehtisuunnittelu: Arkkitehtitoimisto LAHDELMA & MAHLAMÄKI, paikallisena yhteistyökumppanina Kurylowicz & Associates
  • Tilaaja: Varsovan kaupunki, Puolan kulttuuriministeriö
  • Urakoitsija: Polimex – Mostosal SA
  • Kaupunki: Varsova
  • Laajuus: 18 300 m2
  • Valmistumisvuosi: 2013

Esiraadin perustelut

Puolanjuutalaisten historian museossa symboliikka materialisoituu arkkitehtuuriksi vailla turhaa retoriikkaa. Rakennuksen karsittu ulkoinen ilme kunnioittaa paikan historiaa sodanaikaisen Varsovan ghettoalueen sydämessä ja luo kunnioittavan kehyksen vielä rakenteilla olevalle näyttelylle puolanjuutalaisten historiasta. Rakennus muodostaa yhdessä viereisen kansannousun sankareiden muistomerkin kanssa parin ja todistaa arkkitehtuurin kyvystä empatiaan.

Ulkoisen hahmon pidättyväisyyden vastaparina toimii rakennuksen keskusaula, joka vapaamuotoisena johdattaa kävijän symbolisesti kohti tulevaa. Aulan halkeaman vapaa geometria on saanut inspiraationsa hepreankielisestä ilmaisusta ”yum suf”, joka tarkoittaa Punaisen meren halkeamista tai suomeksi ”Kaislamerta”. Aulan kantavien seinämien orgaaninen muotokieli on sekä suunnittelun että toteutuksen näkökulmasta äärimmäisen vaativa tehtävä, joka on osattu ratkaista tinkimättömästi ja vailla kompromisseja. Teräs- ja betonirakentamisen parasta kansainvälistä osaamista yhdistävä lopputulos liittää yhteen myös esivalmistuksen ja käsityön perinteet. Sisätilojen hiottujen betonipintojen kiviaineksena on käytetty paikallista kalkkikivihiekkaa, joka sävyttää yksiaineisen luolamaisen sisätilan tunnelman betoninharmaasta kohti lämmintä valoa.

Kansainvälisen arkkitehtuurikilpailun voittoon vuodelta 2005 perustuva Puolanjuutalaisten historian museo jatkaa suomalaisten ulkomaille suunnittelemien kulttuurirakennusten sarjaa ja päivittää sen vakuuttavalla tavalla nykyhetkeen. Rakennus on korkea veisu suomalaisesta osaamisesta ja toteutettu kansainvälisen yhteistyön tuloksena. Hankkeen vaatimustaso ja suunnitteluprosessin pitkällinen läpivienti ovat edellyttäneet poikkeuksellista kokonaisuuksien hallintaa ja alkuperäisen vision tinkimätöntä kunnioittamista. Lopputulos välittää universaalin kokemuksen kansallisuuksista tai uskonnoista riippumatta.

TYÖRYHMÄN JÄSENET

Kilpailuvaihe
Pääsuunnittelija Rainer Mahlamäki ja Ilmari Lahdelma
Muu työryhmä: Miguel Silva, Jukka Savolainen, Risto Wikberg, Jenni Hölttä, Hanna Suomi, Jesperi Vara, Riitta Id, Petri Saarelainen, Katri Rönkä

Toteutusvaihe Suomessa
Pääsuunnittelija Rainer Mahlamäki
Projektiarkkitehti Riitta Id (–11/2007)
Projektiarkkitehti Maritta Kukkonen (12/2007–)
Muu työryhmä: Jukka Savolainen, Miguel Silva, Markus Wikar, Mirja Sillanpää, Eva Haggrén, Juhana Marttinen, Taina Silmujärvi, Risto Wikberg, Katri Rönkä, Leila Hyttinen, Maria Jokela, Tarja Suvisto, Marjo Korolainen

Toteutusvaihe Puolassa / Kurylowicz & Associates
Stefan Kurylowicz (–2011), Ewa Kurylowicz (2011–), projektiarkkitehti Pawel Grdozicki (–08/09), projektiarkkitehti Marcin Ferenc (07/09–), Tomasz Kopec, Michal Gratkowski

Esiraadin perustelut

Puolanjuutalaisten historian museossa symboliikka materialisoituu arkkitehtuuriksi vailla turhaa retoriikkaa. Rakennuksen karsittu ulkoinen ilme kunnioittaa paikan historiaa sodanaikaisen Varsovan ghettoalueen sydämessä ja luo kunnioittavan kehyksen vielä rakenteilla olevalle näyttelylle puolanjuutalaisten historiasta. Rakennus muodostaa yhdessä viereisen kansannousun sankareiden muistomerkin kanssa parin ja todistaa arkkitehtuurin kyvystä empatiaan.

Ulkoisen hahmon pidättyväisyyden vastaparina toimii rakennuksen keskusaula, joka vapaamuotoisena johdattaa kävijän symbolisesti kohti tulevaa. Aulan halkeaman vapaa geometria on saanut inspiraationsa hepreankielisestä ilmaisusta ”yum suf”, joka tarkoittaa Punaisen meren halkeamista tai suomeksi ”Kaislamerta”. Aulan kantavien seinämien orgaaninen muotokieli on sekä suunnittelun että toteutuksen näkökulmasta äärimmäisen vaativa tehtävä, joka on osattu ratkaista tinkimättömästi ja vailla kompromisseja. Teräs- ja betonirakentamisen parasta kansainvälistä osaamista yhdistävä lopputulos liittää yhteen myös esivalmistuksen ja käsityön perinteet. Sisätilojen hiottujen betonipintojen kiviaineksena on käytetty paikallista kalkkikivihiekkaa, joka sävyttää yksiaineisen luolamaisen sisätilan tunnelman betoninharmaasta kohti lämmintä valoa.

Kansainvälisen arkkitehtuurikilpailun voittoon vuodelta 2005 perustuva Puolanjuutalaisten historian museo jatkaa suomalaisten ulkomaille suunnittelemien kulttuurirakennusten sarjaa ja päivittää sen vakuuttavalla tavalla nykyhetkeen. Rakennus on korkea veisu suomalaisesta osaamisesta ja toteutettu kansainvälisen yhteistyön tuloksena. Hankkeen vaatimustaso ja suunnitteluprosessin pitkällinen läpivienti ovat edellyttäneet poikkeuksellista kokonaisuuksien hallintaa ja alkuperäisen vision tinkimätöntä kunnioittamista. Lopputulos välittää universaalin kokemuksen kansallisuuksista tai uskonnoista riippumatta.

TYÖRYHMÄN JÄSENET

Kilpailuvaihe
Pääsuunnittelija Rainer Mahlamäki ja Ilmari Lahdelma
Muu työryhmä: Miguel Silva, Jukka Savolainen, Risto Wikberg, Jenni Hölttä, Hanna Suomi, Jesperi Vara, Riitta Id, Petri Saarelainen, Katri Rönkä

Toteutusvaihe Suomessa
Pääsuunnittelija Rainer Mahlamäki
Projektiarkkitehti Riitta Id (–11/2007)
Projektiarkkitehti Maritta Kukkonen (12/2007–)
Muu työryhmä: Jukka Savolainen, Miguel Silva, Markus Wikar, Mirja Sillanpää, Eva Haggrén, Juhana Marttinen, Taina Silmujärvi, Risto Wikberg, Katri Rönkä, Leila Hyttinen, Maria Jokela, Tarja Suvisto, Marjo Korolainen

Toteutusvaihe Puolassa / Kurylowicz & Associates
Stefan Kurylowicz (–2011), Ewa Kurylowicz (2011–), projektiarkkitehti Pawel Grdozicki (–08/09), projektiarkkitehti Marcin Ferenc (07/09–), Tomasz Kopec, Michal Gratkowski

Seinäjoen Pääkirjasto Apila

Seinäjoen kaupunginkirjasto-maakuntakirjaston uusi osa, kirjasto Apila, avattiin yleisölle elokuussa 2012. Kirjastotalo sijaitsee Alvar Aallon suunnitteleman kulttuuri- ja hallintokeskuksen vieressä. Uusi osa yhdistyy maanalaisella käytävällä vanhaan kirjastotaloon, jonka Alvar Aalto suunnitteli vuonna 1965. Työ perustuu vuonna 2008 käydyn kutsukilpailun voittaneeseen suunnitelmaan.


  • Arkkitehtisuunnittelu: Arkkitehtitoimisto JKMM
  • Tilaaja: Seinäjoen kaupunki
  • Urakoitsija: Rakennusliike Timo Nyyssölä Oy
  • Kaupunki: Seinäjoki
  • Laajuus: 4 430 m2
  • Valmistumisvuosi: 2012

Esiraadin perustelut

Kirjasto sijoittuu vapautuneesti täydentämään hallinto- ja kulttuurikeskusta. Suunnitelman idea löytyi vuonna 2008 järjestetyn kutsukilpailun kautta, jonka voittajatyöksi valittiin Arkkitehtitoimisto JKMM:n ehdotus ”Apila”.

Uuden rakennuksen sijoittaminen Aallon toteuttamaan eheään kokonaisuuteen on ollut lähtökohtana erittäin vaativa. Kuparipintainen uusi osa käy dialogia arvostetun ympäristön kanssa. Rakennuksella on oma identiteetti – se ei yritä naamioitua Aallon arkkitehtuuriksi. Suurehko rakennus on jaettu kolmeen massalliseen osaan, jonka myötä se sopeutuu Aallon rakennusten mittakaavaan. Näin syntyy eheä jatkumo hallinto- ja kulttuurikeskukselle.

Kirjaston päätiloista – uutisalue sisääntuloauloineen sekä kirjasali – avautuu upeat näkymät kohden hallinto- ja kulttuurikeskusta. Näin arvostettu ympäristö tulee osaksi sisätiloja ja dialogi jatkuu aktiivisesti. Tilaryhmät on porrastettu sisääntulotasosta alaspäin kirjasaliin, sieltä ”lukuportaikon” kautta nuorten tiloihin ja edelleen yhdyskäytävän kautta Aallon kirjastoon. Valittu tilajärjestelmä tekee mahdolliseksi joustavan muuntelun ja ennalta arvaamattomat uudet käyttötavat. Rakennus toimii mutkattoman luontevasti.

Kirjasto on suunniteltu huolellisesti yksityiskohtia myöten. Betoninen sisäkatto luo sisätiloille oman ilmeen. Paanumainen kuparipinta antaa julkisivupinnalle persoonallisen vivahteen. Myös taiteilija Aimo Katajamäen kuvataide sulautuu saumattoman ytimekkäästi kokonaisuuteen. Tällainen suunnitteluote – ”kokonaisuudesta pienimpiin yksityiskohtiin” – jatkaa Aallon perinnettä parhaimmillaan, vaikka arkkitehtuuri on täysin itsetietoisesti 2010-luvun arkkitehtuuria.

Kirjasto ympäristöineen on iloa herättävä teos. Arkkitehtuuri voi samanaikaisesti sitoutua paikallisuuteen ja tavoittaa kansainvälisyyden ulottuvuuden. Ajattomuus voi syntyä persoonallisuuden kautta.

Esiraadin perustelut

Kirjasto sijoittuu vapautuneesti täydentämään hallinto- ja kulttuurikeskusta. Suunnitelman idea löytyi vuonna 2008 järjestetyn kutsukilpailun kautta, jonka voittajatyöksi valittiin Arkkitehtitoimisto JKMM:n ehdotus ”Apila”.

Uuden rakennuksen sijoittaminen Aallon toteuttamaan eheään kokonaisuuteen on ollut lähtökohtana erittäin vaativa. Kuparipintainen uusi osa käy dialogia arvostetun ympäristön kanssa. Rakennuksella on oma identiteetti – se ei yritä naamioitua Aallon arkkitehtuuriksi. Suurehko rakennus on jaettu kolmeen massalliseen osaan, jonka myötä se sopeutuu Aallon rakennusten mittakaavaan. Näin syntyy eheä jatkumo hallinto- ja kulttuurikeskukselle.

Kirjaston päätiloista – uutisalue sisääntuloauloineen sekä kirjasali – avautuu upeat näkymät kohden hallinto- ja kulttuurikeskusta. Näin arvostettu ympäristö tulee osaksi sisätiloja ja dialogi jatkuu aktiivisesti. Tilaryhmät on porrastettu sisääntulotasosta alaspäin kirjasaliin, sieltä ”lukuportaikon” kautta nuorten tiloihin ja edelleen yhdyskäytävän kautta Aallon kirjastoon. Valittu tilajärjestelmä tekee mahdolliseksi joustavan muuntelun ja ennalta arvaamattomat uudet käyttötavat. Rakennus toimii mutkattoman luontevasti.

Kirjasto on suunniteltu huolellisesti yksityiskohtia myöten. Betoninen sisäkatto luo sisätiloille oman ilmeen. Paanumainen kuparipinta antaa julkisivupinnalle persoonallisen vivahteen. Myös taiteilija Aimo Katajamäen kuvataide sulautuu saumattoman ytimekkäästi kokonaisuuteen. Tällainen suunnitteluote – ”kokonaisuudesta pienimpiin yksityiskohtiin” – jatkaa Aallon perinnettä parhaimmillaan, vaikka arkkitehtuuri on täysin itsetietoisesti 2010-luvun arkkitehtuuria.

Kirjasto ympäristöineen on iloa herättävä teos. Arkkitehtuuri voi samanaikaisesti sitoutua paikallisuuteen ja tavoittaa kansainvälisyyden ulottuvuuden. Ajattomuus voi syntyä persoonallisuuden kautta.