SAFA

Valitsija

Sixten Korkman

(s. 1948) toimii Aalto-yliopistossa taloustieteen professorina (Professor of Practice). Aiemmin hän on toiminut muun muassa Elinkeinoelämän tutkimuslaitos ETLAn ja Elinkeinoelämän valtuuskunta EVAn toimitusjohtajana, EU:n ministerineuvoston pääsihteeristön pääjohtajana, valtionvarainministeriön kansantalousosaston ylijohtajana sekä toimistopäällikkönä Suomen Pankin toimistopäällikkönä. Koulutukseltaan Korkman on valtiotieteen tohtori. Lisäksi Korkman on julkaissut kirjoja, artikkeleita ja kolumneja.

Palkintotuomariksi haluttiin valita vaikuttaja, joka on tullut tunnetuksi muun alan kuin arkkitehtuurin asiantuntijana. Valinnalla halutaan korostaa sitä, että laadukas arkkitehtuuri on parhaimmillaan kaikille tilojen käyttäjille avautuva kokemus. Jokainen voi olla arkkitehtuurin asiantuntija.

Arkkitehtien töitä katsellessani kiinnitän huomiota ainakin kolmeen seikkaan. Mikä on kohteen muotokielen suhde rakennuksen käyttötarkoitukseen? Miten hyvin esteettisyys ja toiminnallisuus on kyetty yhdistämään? Miten kohde ”istuu” omaan ympäristöönsä? Laadukas arkkitehtuuri on tärkeää, sillä rakennettu ympäristö on laajennettu olohuoneemme, joka vaikuttaa meidän kaikkien viihtyvyyteen. Itse haaveilin lukiolaisena arkkitehdin ammatista, mutta totesin taiteelliset lahjat siinä määrin olemattomiksi, että päätin hakeutua muualle”, kertoo professori Sixten Korkman näkökulmastaan arkkitehtuuriin.



Arkkitehtuurin Finlandia -palkinnon valinnan perustelut

Rakennettu ympäristö on meille kaikille yhteinen tila, laajennettu olohuoneemme, joka vaikuttaa merkittävästi hyvinvointiimme ja yhteiskunnan toimivuuteen. Vietämme lähes kaiken aikamme rakennetussa ympäristössä, joka myös muodostaa valtaosan varallisuudestamme. Meidän tulee vaatia, että rakennettu ympäristö edustaa korkealuokkaista arkkitehtuuria.

Ensimmäisen Arkkitehtuurin Finlandia -palkinnon ehdokkaat olivat Göstan paviljonki Mäntässä, Kaisa-talo Helsingissä, Puolan juutalaisten historian museo Varsovassa ja Seinäjoen pääkirjasto. Raadin valitsemilla kohteilla on paljon yhteistä. Ne ovat kulttuurirakennuksia (kaksi kirjastoa, kaksi museota). Ne edustavat arvokkuutta ja rauhallisuutta ilmaisevaa arkkitehtuuria, jonka muotokieli on hillittyä. Ne todistavat tämän päivän arkkitehtien kyvystä luoda kauniita ja toimivia tiloja.

Arvioin kohteita seuraavien valintakriteerien valossa.

Ensimmäinen kriteeri on, että rakennuksen ulkomuodon tulee olla sopusoinnussa sen käyttötarkoituksen kanssa tai kiinnostavassa suhteessa siihen. Rakennuksen ulkomuodon soisi viestivän jotain kohteen ideasta.

Toinen kriteeri on, että kohde täyttää sekä esteettisiä että toiminnallisia vaatimuksia. Käytännöllisyyden ja kauneuden tulee käydä käsi kädessä.

Kolmanneksi rakennuksen tulee istua ympäristöönsä. Kyse voi olla harmoniasta mutta myös vuorovaikutuksesta.

Jokainen raadin valitsemista kohteista täyttää hyvin edellä esitetyt kriteerit. Kaisa-talon aula ja avoimet tilat, jotka antavat lähes joka kerrokseen ulkovaloa vertikaalisesti tai horisontaalisesti, sopivat erinomaisesti yliopiston kirjastoon, jossa opiskelijoiden soisi yltävän korkealentoiseen ajatteluun. Göstan paviljonki on itsessään tyylikäs rakennus, joka kehystää 1930-luvulla rakennettua kartanoa sitä ehostavasti. Seinäjoen uudella kirjastolla on oma identiteettinsä, mutta se sisältää samalla monia viitteitä vieressä oleviin Alvar Aallon piirtämiin kirjastoon ja muihin rakennuksiin ja täydentää niiden muodostamaa kokonaisuutta onnistuneesti.

Ensimmäisen Arkkitehtuurin Finlandia -palkinnon voittaja on kuitenkin Puolan juutalaisten historian museo Varsovassa. Valinnan puolesta puhuvat seuraavat perustelut.

Puolan juutalaisten historian museo on ulkomuodoltaan kuin iso laatikko, mutta tämä muoto ei itsessään ole kovinkaan kiehtova. Ulkoisen lasiverhoilunsa ansiosta rakennus tekee kevyen vaikutuksen, ja harkitut yksityiskohdat lieventävät monotonisuutta. Rakennuksen vaatimaton ja hillitty ulkomuoto tuntuu paikan päällä ehdottoman oikealta tavalta lähestyä kohteen ideaa tavalla, joka kunnioittaa Puolan juutalaisten historiaa ja traagista kohtaloa.

Rakennuksen muoto ja julkisivu sopivat yhteen sen edessä olevan juutalaisgheton sankareiden muistomerkin kanssa. Rakennuksen vastakkaisessa seinässä on vuorostaan varsin suuri ja kaareileva ikkuna, josta avautuu näkymä vehreään puistoon. Julkisivu on synkkä ja sulkeutunut, vastakkainen seinä avoin ja ilmeikäs.

Iso sisääntuloaula jakaa tai jäsentää rakennusta ja on sen ydin. Sen korkeat ja kaareilevat tai aaltoilevat sekä lievästi rosoiset seinät hämmentävät tulijaa ja herättävät kysymyksiä tilan viestistä. Sitä tulkittaessa on esitetty monta metaforaa, mikä osaltaan kielii aulan onnistuneesta muotoilusta.

Rakennus on museon lisäksi monitoiminen ja elämää sykkivä kokonaisuus, joka sisältää tiloja tilapäisille näyttelyille, vilkkaassa käytössä olevan oppimiskeskuksen ja isohkon konserttisalin. Tilat ovat väljiä ja tyylikkäitä, siirtyminen rakennuksen eri osien välillä on sujuvaa, ja kulkijan on helppo eläytyä tunnelmaan. Yksityiskohdat ovat kauttaaltaan tarkkaan harkittuja ja hienosti toteutettuja.

Juutalaisten historiasta kertova näyttely on sijoitettu sisääntuloaulan ja siten maanpinnan alapuolelle, ja sinne siirrytään portaikosta (tai hisseillä). Voi tuntua oudolta, että itse pääasia on sijoitettu rakennuksen ytimen alle (muinaisen Egyptin tai Kreikan kuningashautoja muistuttavalla tavalla).

Kantava ja hedelmällinen teema on rakennuksen kurinalaisen ulkomuodon ja muotokieleltään dramaattisen sisääntuloaulan välinen jännite. Rakennuksen tunnelma on kauttaaltaan harras ja arvokas mutta myös lämmin ja elämänmyönteinen. Tutustuminen ympäröivään rakennuskantaan johtaa ajatukseen, että kyseessä on enemmän kuin museo: tämä rakennus on vahvasti merkityksellinen taideteos, joka muuttaa koko Varsovan ilmettä.

Sixten Korkman