SAFA
  • Kangasala-talo

  • Puukuokka

  • Merenkulkijanranta

  • OP Ryhmän uudet tilat

  • Opinmäen Koulu

Kangasala-talo

Kangasala-talon, Suomen uusimman kulttuurikeskuksen, avajaisia vietettiin 2015 tammikuussa. Kangasala-talossa on 285-paikkainen konserttisali, Kimmo Pyykkö -taidemuseo, galleria, Kangasalan valtuustosali sekä kunnanhallituksen kokoustila. Kangasala-talon ohjelmistossa näkyvät ja kuuluvat klassinen ja kevyt musiikki, kuvataide, teatteri, elokuva, tanssi sekä kirjallisuus.


  • Arkkitehtuuri: Arkkitehtuuritoimisto Heikkinen-Komonen Oy
  • Tilaaja: Kangasalan kunta
  • Urakoitsija: Hartela Oy
  • Sijainti: Kangasala
  • Laajuus: 3 050 m2
  • Valmistuminen: 2015

Esiraadin perustelut

Kangasalan ydinkeskustan kaupunkikuvaa dominoi vanha kivikirkko ja sen komea torni. Kangasala-talo on rakennettu kirkon viereiseen keskustakortteliin, kirjastotalon kylkeen. Lähiympäristössä sijaitsevat vanha kunnantalo, linja-autoasema, virastotalo ja liike- ja asuinrakennuksia. Kangasala-talolla on vahva julkisen rakennuksen rooli ympäristössään. Se erottuu eikä ole ilmeeltään anonyymi, vaan tuo keskustakortteliin uutta, tarpeellista identiteettiä – häiritsemättä kuitenkaan vanhan kivikirkon hallitsevaa asemaa.

Kulttuurikeskus yhdistää suomalaisittain tuoreella tavalla erilaisia toimintoja. Rakennuksen päätila on monitoimiauditorio musiikkia, teatteria, elokuvia ja muita esityksiä varten. Muut osat ovat taidemuseo kuvanveistäjä Kimmo Pyykön teoksille, vaihtuvien näyttelyiden tilat ja kunnanvaltuuston ja kunnanhallituksen istuntosalit. Lisäksi on sisäyhteys viereiseen kirjastotaloon. Kulttuurikeskuksen kanjonimaiset aulatilat portaikkoineen yhdistävät (ja erottavat) itsenäisiksi osiksi ryhmitetyt toiminnat. Harkitusti avatut näkymät ulos jäsentävät osuvasti aulan jännitteistä tilarytmiikkaa. Monitoimiauditorion erityisyyttä päätilana on korostettu salin verhomaisilla metalliverkkopinnoilla.

Ulkohahmoltaan Kangasala-talo on yksi lohkaremainen kappale. Julkisivujen umpinaisuus ja yksimateriaalisuus – rautaoksidilla käsitelty betoni – vahvistaa mielikuvaa lohkareesta. Ulkomuodoltaan suurimittakaavainen, ruosteen ruskea, jyhkeä betoninen volyymi jakautuu sisällä vaaleiden aulatilojen valoisiksi monipolvisiksi ”kanjoneiksi” – olennainen kontrasti.

Arkkitehdit Mikko Heikkinen ja Markku Komonen ovat pitkän uransa aikana kulkeneet pelkistyksen tietä. He ovat toteuttaneet monenlaisia rakennuksia, joissa ilmenee minimalistisen vähäeleisyyden arvostus ja konkretistinen materiaalikäsitys. Myös Kangasala-talossa tämä ominaisluonne on läsnä.

Esiraadin perustelut

Kangasalan ydinkeskustan kaupunkikuvaa dominoi vanha kivikirkko ja sen komea torni. Kangasala-talo on rakennettu kirkon viereiseen keskustakortteliin, kirjastotalon kylkeen. Lähiympäristössä sijaitsevat vanha kunnantalo, linja-autoasema, virastotalo ja liike- ja asuinrakennuksia. Kangasala-talolla on vahva julkisen rakennuksen rooli ympäristössään. Se erottuu eikä ole ilmeeltään anonyymi, vaan tuo keskustakortteliin uutta, tarpeellista identiteettiä – häiritsemättä kuitenkaan vanhan kivikirkon hallitsevaa asemaa.

Kulttuurikeskus yhdistää suomalaisittain tuoreella tavalla erilaisia toimintoja. Rakennuksen päätila on monitoimiauditorio musiikkia, teatteria, elokuvia ja muita esityksiä varten. Muut osat ovat taidemuseo kuvanveistäjä Kimmo Pyykön teoksille, vaihtuvien näyttelyiden tilat ja kunnanvaltuuston ja kunnanhallituksen istuntosalit. Lisäksi on sisäyhteys viereiseen kirjastotaloon. Kulttuurikeskuksen kanjonimaiset aulatilat portaikkoineen yhdistävät (ja erottavat) itsenäisiksi osiksi ryhmitetyt toiminnat. Harkitusti avatut näkymät ulos jäsentävät osuvasti aulan jännitteistä tilarytmiikkaa. Monitoimiauditorion erityisyyttä päätilana on korostettu salin verhomaisilla metalliverkkopinnoilla.

Ulkohahmoltaan Kangasala-talo on yksi lohkaremainen kappale. Julkisivujen umpinaisuus ja yksimateriaalisuus – rautaoksidilla käsitelty betoni – vahvistaa mielikuvaa lohkareesta. Ulkomuodoltaan suurimittakaavainen, ruosteen ruskea, jyhkeä betoninen volyymi jakautuu sisällä vaaleiden aulatilojen valoisiksi monipolvisiksi ”kanjoneiksi” – olennainen kontrasti.

Arkkitehdit Mikko Heikkinen ja Markku Komonen ovat pitkän uransa aikana kulkeneet pelkistyksen tietä. He ovat toteuttaneet monenlaisia rakennuksia, joissa ilmenee minimalistisen vähäeleisyyden arvostus ja konkretistinen materiaalikäsitys. Myös Kangasala-talossa tämä ominaisluonne on läsnä.

Puukuokka

Jyväskyläläisen Kuokkalan kirkon takana sijaitsevalle kumpareelle on suunniteltu kolmen puukerrostalon kopla, joista ensimmäinen valmistui vuonna 2014. Noin puolet kahdeksankerroksisen talon yhteensä 58 asunnosta on kaksioita, loput kolmioita ja neliöitä. Puukuokka edustaa suomalaisen puukerrostalorakentamisen uusinta osaamista.


  • Arkkitehtuuri: OOPEAA Office for Peripheral Architecture
  • Tilaaja: Lakea Oy
  • Urakoitsija: JVR-rakenne Oy
  • Sijainti: Kuokkala, Jyväskylä
  • Laajuus: 18 650 m2
  • Valmistumisvuosi: 2014

Esiraadin perustelut

Puukuokka on uusi ja tuore puheenvuoro korkeatasoisen asuntorakentamisen puolesta. Kahdeksankerroksisen puisen rakennuksen arkkitehtuuri on eheä kokonaisuus sekä hieno osoitus siitä, miten hyödyntämällä uusia tuotanto- ja valmistusmenetelmiä on mahdollista luoda yksilöllistä ja persoonallista asuntoarkkitehtuuria.

Rakennuksen kevyesti taitettu massa yhdessä suuren harjamaisen katon kanssa tekevät siitä positiivisella tavalla kappalemaisen. Suuri rakennus istuu paikkaansa rinteen reunaan luontevasti. Sen katutilaan päin suuntautuva tumma ulkokuori suojaa korkeammalla sijaitsevaa sisäpihaa luoden korkean rakennuksen syliin ihmisläheisen pihapiirin. Kontrastina kadunpuolen dramaattiselle kuorelle, pihanpuolen julkisivu on käsittelemätöntä kuusta ja sitä elävöittävät erilaisten parvekeulokkeiden ulostyöntyvät sarjat. Tunnelmien vastapari toimii hyvin ja merkkaa luontevasti julkisen ja yksityisen puolen alueet. Ulospäin rakennuksen hahmo on ajaton, mutta myös samaan aikaan uudenlainen näkemys asuntoarkkitehtuurista.

Kaikki asunnot muodostuvat esivalmistetuista työmaalla yhteen liitetyistä tilaelementeistä. Taitavalla suunnittelulla on saatu aikaan mielenkiintoisia pohjaratkaisuja, joissa useimmissa tyypillisenä dominoivana elementtinä on sisäänvedetty täysin lasisena asuntoihin aukeava parveketila. Asunnot on pinottu kolmeen kahdeksankerroksiseen vyöhykkeeseen, jolloin niiden väliin jää korkea ja valoisa koko rakennuksen korkuinen aulatila. Ratkaisu tehdä tilasta puolilämmin on mahdollistanut sen poikkeuksellisen avaran mitoituksen. Katedraalimaisen mittakaavan ja eteerisen tunnelman omaava aula avautuu komeasti kohti ympäröiviä maisemia kolmelta julkisivulta muodostaen poikkeuksellisen hienon arkkitehtonisen elämyksen asuinrakennuksen sydämeen.

Puukuokka on johdonmukainen osoitus taitavan ja luovan suunnittelun mahdollisuuksista saada aikaan persoonallista ja korkeatasoista asuntorakentamista. Se poikkeaa vahvasti nykyisestä kerrostaloarkkitehtuurin valtavirrasta niin teknisesti kuin arkkitehtonisestikin ja osoittaa miten arkkitehtonisesti rikasta asuntorakentaminen Suomessa voi olla.

Esiraadin perustelut

Puukuokka on uusi ja tuore puheenvuoro korkeatasoisen asuntorakentamisen puolesta. Kahdeksankerroksisen puisen rakennuksen arkkitehtuuri on eheä kokonaisuus sekä hieno osoitus siitä, miten hyödyntämällä uusia tuotanto- ja valmistusmenetelmiä on mahdollista luoda yksilöllistä ja persoonallista asuntoarkkitehtuuria.

Rakennuksen kevyesti taitettu massa yhdessä suuren harjamaisen katon kanssa tekevät siitä positiivisella tavalla kappalemaisen. Suuri rakennus istuu paikkaansa rinteen reunaan luontevasti. Sen katutilaan päin suuntautuva tumma ulkokuori suojaa korkeammalla sijaitsevaa sisäpihaa luoden korkean rakennuksen syliin ihmisläheisen pihapiirin. Kontrastina kadunpuolen dramaattiselle kuorelle, pihanpuolen julkisivu on käsittelemätöntä kuusta ja sitä elävöittävät erilaisten parvekeulokkeiden ulostyöntyvät sarjat. Tunnelmien vastapari toimii hyvin ja merkkaa luontevasti julkisen ja yksityisen puolen alueet. Ulospäin rakennuksen hahmo on ajaton, mutta myös samaan aikaan uudenlainen näkemys asuntoarkkitehtuurista.

Kaikki asunnot muodostuvat esivalmistetuista työmaalla yhteen liitetyistä tilaelementeistä. Taitavalla suunnittelulla on saatu aikaan mielenkiintoisia pohjaratkaisuja, joissa useimmissa tyypillisenä dominoivana elementtinä on sisäänvedetty täysin lasisena asuntoihin aukeava parveketila. Asunnot on pinottu kolmeen kahdeksankerroksiseen vyöhykkeeseen, jolloin niiden väliin jää korkea ja valoisa koko rakennuksen korkuinen aulatila. Ratkaisu tehdä tilasta puolilämmin on mahdollistanut sen poikkeuksellisen avaran mitoituksen. Katedraalimaisen mittakaavan ja eteerisen tunnelman omaava aula avautuu komeasti kohti ympäröiviä maisemia kolmelta julkisivulta muodostaen poikkeuksellisen hienon arkkitehtonisen elämyksen asuinrakennuksen sydämeen.

Puukuokka on johdonmukainen osoitus taitavan ja luovan suunnittelun mahdollisuuksista saada aikaan persoonallista ja korkeatasoista asuntorakentamista. Se poikkeaa vahvasti nykyisestä kerrostaloarkkitehtuurin valtavirrasta niin teknisesti kuin arkkitehtonisestikin ja osoittaa miten arkkitehtonisesti rikasta asuntorakentaminen Suomessa voi olla.

Merenkulkijanranta

Helsingin Lauttasaaressa sijaitseva asuinkortteli on rakentunut useassa vaiheessa – viimeinen rakennus valmistui 2015. Merenkulkijanrannan kortteli edustaa uudenlaista merellistä kaupunkiasumista Helsingissä: Asuinrakennukset ovat kuin kämmenen sormet, jotka kurottautuvat meren päälle.


  • Arkkitehtuuri: Arkkitehdit NRT Oy
  • Tilaaja: YIT
  • Urakoitsija: YIT Rakennus Oy
  • Sijainti: Lauttasaari, Helsinki
  • Laajuus: 21 000 m2
  • Valmistuminen: 2008-2015

Esiraadin perustelut

Helsingin Lauttasaaressa sijaitsevat Merenkulkijanrannan asuinkerrostalot edustavat korkealaatuista suomalaista asuntoarkkitehtuuria. Kortteli on rakentunut yhtenäisen suunnitelman pohjalta useassa vaiheessa – viimeinen rakennus valmistui 2015. Kortteli sijaitsee meren rannassa, luonnon ja kaupunkimaisen ympäristön taitekohdassa. Asuinrakennukset ovat kuin kämmenen sormet, jotka kurottautuvat meren päälle. Rakennusten alla puikkelehtii julkinen rantaraitti eriluonteisten rantojen kautta – luonnontilaiselta rannalta rakennetuille laituripoukamille. Kulkureitin julkinen ja yksityinen toiminta sekoittuvat kiinnostavasti toisiinsa. Ratkaisussa toteutuu suomalainen perinne, että kaupungin rannat ovat yhteisessä käytössä.

Kilpailuehdotukseen perustuva suunnitelma hyödyntää erinomaisella tavalla paikan tarjoaman merimaiseman ja tunnelman. Rakennustapa, jossa rakennukset ulottuvat veden päälle, on Suomessa harvinainen. Se tarjoaa elämyksellisiä asuntoja ja pihoja veden ääressä. Asunnoissa on aistittavissa meren läheisyys. Ratkaisu antaa merinäköalan melkein kaikille asunnoille sekä auringon valoa kaiken päivää. Suuret ikkunat avautuvat voimakkaaseen maisemaan ja ilmavat, pitkät näkymät asuntojen sisällä tuovat avaruuden tuntua muuten tehokkaasti ratkaistuihin asuinneliöihin.

Materiaalipaletti on taloissa yksinkertainen: kupari ja valkoinen rappaus. Syvänruskea kupari suojaa eteläseiniä merituulilta ja valkoiset pinnat pohjoissivuilla lisäävät pihojen valoisuutta. Parvekkeiden taustaseinät ovat puuta ja kaiteet lasia. Pihoilla on huolellisella maisemasuunnittelulla saatu aikaan vehreyttä ja isoja puita on onnistuttu säilyttämään. Pysäköinti on häivytetty näkymättömiin pihakansien alle.

Merenkulkijanranta on yksi onnistunut työ professori Jyrki Tasan pitkällä ja menestyksekkäällä uralla, jonka varrella on ollut niin julkisten rakennusten, asuinkerrostalojen kuin yksityistalojenkin suunnittelua. Tyypillistä arkkitehdin työlle on ollut omistautuminen ja eläytyminen kuhunkin suunnittelutehtävään ennalta nähtyjä ratkaisuja karttaen. Leikillisyys, voima ja veistoksellisuus yhdistyvät niin Merenkulkijanrannassa kuin Tasan suunnittelussa yleensäkin uutta luovalla tavalla.

Esiraadin perustelut

Helsingin Lauttasaaressa sijaitsevat Merenkulkijanrannan asuinkerrostalot edustavat korkealaatuista suomalaista asuntoarkkitehtuuria. Kortteli on rakentunut yhtenäisen suunnitelman pohjalta useassa vaiheessa – viimeinen rakennus valmistui 2015. Kortteli sijaitsee meren rannassa, luonnon ja kaupunkimaisen ympäristön taitekohdassa. Asuinrakennukset ovat kuin kämmenen sormet, jotka kurottautuvat meren päälle. Rakennusten alla puikkelehtii julkinen rantaraitti eriluonteisten rantojen kautta – luonnontilaiselta rannalta rakennetuille laituripoukamille. Kulkureitin julkinen ja yksityinen toiminta sekoittuvat kiinnostavasti toisiinsa. Ratkaisussa toteutuu suomalainen perinne, että kaupungin rannat ovat yhteisessä käytössä.

Kilpailuehdotukseen perustuva suunnitelma hyödyntää erinomaisella tavalla paikan tarjoaman merimaiseman ja tunnelman. Rakennustapa, jossa rakennukset ulottuvat veden päälle, on Suomessa harvinainen. Se tarjoaa elämyksellisiä asuntoja ja pihoja veden ääressä. Asunnoissa on aistittavissa meren läheisyys. Ratkaisu antaa merinäköalan melkein kaikille asunnoille sekä auringon valoa kaiken päivää. Suuret ikkunat avautuvat voimakkaaseen maisemaan ja ilmavat, pitkät näkymät asuntojen sisällä tuovat avaruuden tuntua muuten tehokkaasti ratkaistuihin asuinneliöihin.

Materiaalipaletti on taloissa yksinkertainen: kupari ja valkoinen rappaus. Syvänruskea kupari suojaa eteläseiniä merituulilta ja valkoiset pinnat pohjoissivuilla lisäävät pihojen valoisuutta. Parvekkeiden taustaseinät ovat puuta ja kaiteet lasia. Pihoilla on huolellisella maisemasuunnittelulla saatu aikaan vehreyttä ja isoja puita on onnistuttu säilyttämään. Pysäköinti on häivytetty näkymättömiin pihakansien alle.

Merenkulkijanranta on yksi onnistunut työ professori Jyrki Tasan pitkällä ja menestyksekkäällä uralla, jonka varrella on ollut niin julkisten rakennusten, asuinkerrostalojen kuin yksityistalojenkin suunnittelua. Tyypillistä arkkitehdin työlle on ollut omistautuminen ja eläytyminen kuhunkin suunnittelutehtävään ennalta nähtyjä ratkaisuja karttaen. Leikillisyys, voima ja veistoksellisuus yhdistyvät niin Merenkulkijanrannassa kuin Tasan suunnittelussa yleensäkin uutta luovalla tavalla.

OP Ryhmän uudet tilat

Osuuspankki on keskittänyt toimintojaan yhteen Teollisuuskadun varren kortteliin uusiin toimitiloihin. Kortteliin sijoittuu noin 3 000 OP:n työntekijää. OP:n työntekijöiden sijoittuminen  määräytyy kunkin työprofiilin mukaan. Uudet toimitilat houkuttelevat tekemän erilaisia työtehtäviä juuri niille suunnitelluissa tiloissa.


  • Arkkitehtisuunnittelu: JKMM Arkkitehdit Oy
  • Tilaaja: Osuuspankki
  • Projektin johto: Haahtela-rakennuttaminen Oy
  • Sijainti: Vallila, Helsinki
  • Korttelin laajuus: 131 100 brm2
  • Valmistuminen: 2015

Esiraadin perustelut

Osuuspankki on keskittänyt toimintojaan yhteen Teollisuuskadun varren suureen kortteliin. Uudisosat täydentävät suuren kaupunkikorttelin ja samassa yhteydessä koko kortteli on uudistettu (etelänurkassa oleva toimistotalon paikalle rakennetaan tulevaisuudessa vielä yksi uusi osa). Hajanainen kaupunkikohta tiivistyy ja yhtenäistyy. Suunnitelma perustuu JKMM:n arkkitehtuurikutsukilpailun voittaneeseen ehdotukseen.

Uudistus kokoaa kaupunkikorttelin vanhat ja uudet osat yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Korttelia ei ole kuitenkaan visuaalisesti yhtenäistetty, vaan vanhat ja uudet osat ovat arkkitehtuuriltaan erilaisia ja näin korttelin historiallinen kerrostuneisuus rikastuttaa kaupunkikuvaa. Vilkasliikenteiseen Teollisuuskatuun rajautuva kahdeksankerroksinen kortteli eheyttää leveää ja laajaa katutilaa. Toisaalta se toimii kaupunkitilassa rajana, jonka takana alkaa pienimittakaavainen Vallilan puutaloalue.

Kolmiomaiset avaukset, ”halkeamat” rytmittävät suurta rakennusvolyymia. ”Halkeamat” luovat myös vuorovaikutuksen korttelin sisä- ja ulkopuolen välille. Pääsisäänkäynti on yhden avauksen kohdalla. Kolmiomainen suuri tila antaa toimistotalolle myös yksilöllisyyttä, jota vahvistaa taittuvan muotoidean toistaminen rakennuskappaleiden muodoissa.

Korttelin keskiosaa hallitsee korkea ja valoisa tila, jonne avautuvat kokoustilat, ravintolat, kahvilat ja hyvinvointipalvelut (esim kuntosali). Lasilla katetusta tilasta on muodostettu kehämäinen sisäkatu joka palvelee ja yhdistää koko korttelia. Tilajärjestely on selkeä ja luo suureen kokonaisuuteen kaupunkimaista orientoitavuutta. Toimistokerroksista avautuu näkymiä kokoavaan ja valoisaan keskitilaan. Toimistokerrokset ovat nykyaikaista avotoimistoa, joka kuitenkin jakautuu erillisiin osiin, hallimaisuus on onnistuneesti vältetty. Avoimuus, joustavuus ja toiminnallisuus yhdistyvät. Paikoitus, konesalit, varastot ja huolto on sijoitettu korttelin alle useaan kerrokseen.

Laaja ja toiminnallisesti monimutkainen kokonaisuus on jäsennelty suurpiirteisesti: tuloksena on selkeä, valoisa ja elämyksellinen työympäristö. Suuria linjojen hallintaa täydentää hienosti taitavasti suunnitellut ja huolellisesti toteutetut yksityiskohdat. Monet tavanomaiset perusratkaisut – esimerkkinä sisäpihan lasikate ja metalliset seinäpinnat – on suunniteltu oivaltavasti ja tulos on omaperäinen. Arkkitehtuuri on tarkkuudessaan ja pelkistyneisyydessään kristallimaisen kirkasta.

Esiraadin perustelut

Osuuspankki on keskittänyt toimintojaan yhteen Teollisuuskadun varren suureen kortteliin. Uudisosat täydentävät suuren kaupunkikorttelin ja samassa yhteydessä koko kortteli on uudistettu (etelänurkassa oleva toimistotalon paikalle rakennetaan tulevaisuudessa vielä yksi uusi osa). Hajanainen kaupunkikohta tiivistyy ja yhtenäistyy. Suunnitelma perustuu JKMM:n arkkitehtuurikutsukilpailun voittaneeseen ehdotukseen.

Uudistus kokoaa kaupunkikorttelin vanhat ja uudet osat yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Korttelia ei ole kuitenkaan visuaalisesti yhtenäistetty, vaan vanhat ja uudet osat ovat arkkitehtuuriltaan erilaisia ja näin korttelin historiallinen kerrostuneisuus rikastuttaa kaupunkikuvaa. Vilkasliikenteiseen Teollisuuskatuun rajautuva kahdeksankerroksinen kortteli eheyttää leveää ja laajaa katutilaa. Toisaalta se toimii kaupunkitilassa rajana, jonka takana alkaa pienimittakaavainen Vallilan puutaloalue.

Kolmiomaiset avaukset, ”halkeamat” rytmittävät suurta rakennusvolyymia. ”Halkeamat” luovat myös vuorovaikutuksen korttelin sisä- ja ulkopuolen välille. Pääsisäänkäynti on yhden avauksen kohdalla. Kolmiomainen suuri tila antaa toimistotalolle myös yksilöllisyyttä, jota vahvistaa taittuvan muotoidean toistaminen rakennuskappaleiden muodoissa.

Korttelin keskiosaa hallitsee korkea ja valoisa tila, jonne avautuvat kokoustilat, ravintolat, kahvilat ja hyvinvointipalvelut (esim kuntosali). Lasilla katetusta tilasta on muodostettu kehämäinen sisäkatu joka palvelee ja yhdistää koko korttelia. Tilajärjestely on selkeä ja luo suureen kokonaisuuteen kaupunkimaista orientoitavuutta. Toimistokerroksista avautuu näkymiä kokoavaan ja valoisaan keskitilaan. Toimistokerrokset ovat nykyaikaista avotoimistoa, joka kuitenkin jakautuu erillisiin osiin, hallimaisuus on onnistuneesti vältetty. Avoimuus, joustavuus ja toiminnallisuus yhdistyvät. Paikoitus, konesalit, varastot ja huolto on sijoitettu korttelin alle useaan kerrokseen.

Laaja ja toiminnallisesti monimutkainen kokonaisuus on jäsennelty suurpiirteisesti: tuloksena on selkeä, valoisa ja elämyksellinen työympäristö. Suuria linjojen hallintaa täydentää hienosti taitavasti suunnitellut ja huolellisesti toteutetut yksityiskohdat. Monet tavanomaiset perusratkaisut – esimerkkinä sisäpihan lasikate ja metalliset seinäpinnat – on suunniteltu oivaltavasti ja tulos on omaperäinen. Arkkitehtuuri on tarkkuudessaan ja pelkistyneisyydessään kristallimaisen kirkasta.

Opinmäen Koulu

Opinmäen koulu on vasta rakentuvan espoolaisen asuinalueen keskeinen julkinen rakennus. Päiväkodin, ala- ja yläasteen lisäksi talossa on kirjasto, urheiluhalli, työväenopisto ja nuorisotoimen tiloja. Rakennus on aktiivisessa käytössä myös kouluajan jälkeen ja palvelee alueen kaikkia asukkaita.


  • Arkkitehtuuri: Arkkitehtitoimisto Esa Ruskeepää Oy
  • Tilaaja: Espoon kaupunki Tilakeskus
  • Urakoitsija: SRV Rakennus Oy
  • Sijainti: Suurpelto, Espoo
  • Laajuus: 16 700 m2
  • Valmistuminen: 2015

Esiraadin perustelut

Opinmäen koulu Espoossa on uuden, vasta rakentuvan asuinalueen keskeinen julkinen rakennus. Päiväkodin, ala- ja yläasteen lisäksi talossa on kirjasto, urheiluhalli, työväenopisto ja nuorisotoimen tiloja. Rakennus on aktiivisessa käytössä myös kouluajan jälkeen ja palvelee alueen kaikkia asukkaita. Suuri koulu jäsentää avaraan peltomaisemaan sijoittuvan alueen rakennetta ja luo yhteisen julkisen paikan.

Kokonaisuus muodostuu yhdeksästä erillisestä kappaleesta, jotka asteittain kasvavat pääsisäänkäyntiä kohden – pienimmät palaset ovat päiväkoti ja suurimmat yläaste ja liikuntahalli. Kappaleita yhdistää avara, tilallisesti jännitteinen aula, joka toimii myös ruokailutilana ja josta on yhteys auditorioon ja kaikkiin osasiin. Aula on rakennuksen yhteinen ydin. Aulan reunaan on sijoitettu portaikko, joka ohjaa liikennettä ja samalla hienosti dramatisoi liikkumista talossa ja myös itse tilaa.

Erikokoiset suorakulmaiset kappaleet ovat talon arkkitehtuurin perusosat. Ne on suunniteltu toimiviksi ja tilankäytöltään tehokkaiksi yksiköiksi. Opetustilat ovat valoisan avoimia, ja sisätilojen lasiseinät lisäävät avoimuuden tuntua. Perusosien vapaa yhdistely – mitään yhtenäistävää koordinaatistoa ei ole pohjana – on tuottanut hengeltään leikkimielisen ja eri suuntiin vaihtelevan sommitelman. Syntyneen tilajärjestelmän dynaamisuutta rauhoittaa vaakasuuntainen ja tasapainoinen julkisivujäsentely. Myös päämateriaalit tiili ja betoni luovat rauhallisuutta.

Koulun suunnittelussa on sovellettu ajatusta tutkivan oppimisen mallista, jossa koko rakennus toimii opetusvälineenä. Tilat on jäsennelty siten, että niiden puitteissa on opetuksessa mahdollista yhdistää luonnontieteet, taideaineet, viestintäopetus ja humanistiset aineet. Rakennuksessa toimii peruskoulun lisäksi kansainvälinen koulu. Rakennus on toteutettu arkkitehtuurikilpailun voittaneen ehdotuksen pohjalta, ja koulu on uransa alkuvaiheessa olevan arkkitehdin ensimmäinen oma työ.

Esiraadin perustelut

Opinmäen koulu Espoossa on uuden, vasta rakentuvan asuinalueen keskeinen julkinen rakennus. Päiväkodin, ala- ja yläasteen lisäksi talossa on kirjasto, urheiluhalli, työväenopisto ja nuorisotoimen tiloja. Rakennus on aktiivisessa käytössä myös kouluajan jälkeen ja palvelee alueen kaikkia asukkaita. Suuri koulu jäsentää avaraan peltomaisemaan sijoittuvan alueen rakennetta ja luo yhteisen julkisen paikan.

Kokonaisuus muodostuu yhdeksästä erillisestä kappaleesta, jotka asteittain kasvavat pääsisäänkäyntiä kohden – pienimmät palaset ovat päiväkoti ja suurimmat yläaste ja liikuntahalli. Kappaleita yhdistää avara, tilallisesti jännitteinen aula, joka toimii myös ruokailutilana ja josta on yhteys auditorioon ja kaikkiin osasiin. Aula on rakennuksen yhteinen ydin. Aulan reunaan on sijoitettu portaikko, joka ohjaa liikennettä ja samalla hienosti dramatisoi liikkumista talossa ja myös itse tilaa.

Erikokoiset suorakulmaiset kappaleet ovat talon arkkitehtuurin perusosat. Ne on suunniteltu toimiviksi ja tilankäytöltään tehokkaiksi yksiköiksi. Opetustilat ovat valoisan avoimia, ja sisätilojen lasiseinät lisäävät avoimuuden tuntua. Perusosien vapaa yhdistely – mitään yhtenäistävää koordinaatistoa ei ole pohjana – on tuottanut hengeltään leikkimielisen ja eri suuntiin vaihtelevan sommitelman. Syntyneen tilajärjestelmän dynaamisuutta rauhoittaa vaakasuuntainen ja tasapainoinen julkisivujäsentely. Myös päämateriaalit tiili ja betoni luovat rauhallisuutta.

Koulun suunnittelussa on sovellettu ajatusta tutkivan oppimisen mallista, jossa koko rakennus toimii opetusvälineenä. Tilat on jäsennelty siten, että niiden puitteissa on opetuksessa mahdollista yhdistää luonnontieteet, taideaineet, viestintäopetus ja humanistiset aineet. Rakennuksessa toimii peruskoulun lisäksi kansainvälinen koulu. Rakennus on toteutettu arkkitehtuurikilpailun voittaneen ehdotuksen pohjalta, ja koulu on uransa alkuvaiheessa olevan arkkitehdin ensimmäinen oma työ.