SAFA
  • Lappeenrannan kaupunginteatteri

  • Rovaniemen keskuskentän katsomorakennus Railo

  • Löyly

  • Suvelan kappeli

Lappeenrannan kaupunginteatteri

Lappeenrannan kaupunginteatteri sijaitsee teatterirakennuksille poikkeuksellisesti kauppakeskuksen laajennuksen sisällä. Teatterin lämpiö avautuu kauppakeskuksen korkeaan sisäkäytävään. Yleisötilat on käsitelty tummilla ja metallihohtoisilla pinnoilla luoden onnistuneen vastakohdan kauppakeskuksen informaatiotulvalle. Tilojen elegantti yksinkertaisuus nostaa sen tavanomaisuuden yläpuolelle.

kuvat: Tuomas Uusheimo


  • Arkkitehtuuri: Arkkitehtitoimisto ALA
  • Tilaaja: Lappeenrannan kaupunki ja Lappeenrannan Teatterikiinteistö Oy
  • Urakoitsija: Evälahti Oy / Skanska Talonrakennus Oy (runko)
  • Sijainti: Lappeenranta
  • Laajuus: 5 298 m2 m2
  • Valmistumisvuosi: 2015

Esiraadin perustelut

Lappeenrannan uusi kaupunginteatteri sijaitsee teatterirakennuksille poikkeuksellisesti keskustan kauppakeskuksen laajennuksen sisällä. Arkkitehtitoimisto ALA:n suunnittelema kaupunginteatteri voidaankin nähdä mielenkiintoisena esimerkkinä korkeakulttuurin instituutioiden pyrkimyksestä tavoittaa laajempia yleisöjä rantautumalla osaksi arkista ympäristöä. Lähtökohta, jossa iso julkinen rakennus sijaitsee toisen kaupallisen rakennuksen sisällä muodostaa lopulta erittäin mielenkiintoisen asetelman uudenlaisen teatterirakennuksen synnylle.

Rakennuksella ei ole mahtipontista ulkomuotoa joka korostaisi sen julkista asemaa kaupungissa vaan se sulautuu täysin kauppakeskuksen ylimpiin kerroksiin. Teatterin lämpiö avautuu kauppakeskuksen korkeaan sisäkäytävään osaksi sen värikästä sisämaisemaa. Yleisötilat ovat käsitelty pelkistetyillä tummilla ja metallihohtoisilla pinnoilla luoden onnistuneen vastakohdan kauppakeskuksen väri- ja informaatiotulvalle. Teatteri on läsnä arjessa, mutta silti sen tilojen elegantti yksinkertaisuus nostaa sen tavanomaisuuden yläpuolelle.

Suunnittelijoilla on ollut vapaus luoda teatteri täysin sen toiminnallisista lähtökohdista käsin, ilman paineita ikonisen kappaleen suunnitteluun. Yksitasoisen teatterin keskiössä tiiviinä pakettina ovat suuret salimaiset tilat. Ytimen ympärille kietoutuu eri teatterin tekijät yhteen kokoava U-muotoinen, kauttaaltaan valkoinen käytävä. Monesti jopa mystisen monimutkainen rakennustyyppi tuntuu selkeältä ja erittäin hyvin toimivalta kokonaisuudelta. Kaikki tarvittava on koottu pääasian eli esiintymisen ympärille. Kompaktius on koettavissa myös katsomon ja päälavan välille virittyvässä intiimissä suhteessa. Lisäksi tilan akustiikka on loistava.

Rakennuksesta huokuu sen suunnittelijoiden Suomen mittakaavassa poikkeuksellisen mittava kokemus esiintymistilojen suunnittelusta. Teatterin tekeminen on suuren ja monipuolisen joukon yhteispeliä. Arkkitehtien paneutuneisuus tähän taiteen lajiin ja sen käyttäjien tarpeisiin on tarjonnut pohjan suunnitella uudenlainen huippuunsa viritetty kaupunginteatteri.

Rovaniemen keskuskentän katsomorakennus Railo

Rovaniemen keskuskentän katsomorakennus Railo ja lohkaremaiset asuin- ja toimitilarakennukset jättävät väliinsä railomaisen tilan, jonka hahmottuminen odottaa vielä asuinrakennusten toteutumista. Rakennus sijaitsee Alvar Aallon suunnitteleman ns. Poronsarvikaavan alueella. Katsomorakennus on parhaimmillaan etäältä katsottuna: suurena, veistoksellisena urheilurakennuksena.

Kuvat: Aaro Artto


  • Arkkitehtuuri: Arkkitehtityöhuone APRT Oy
  • Tilaaja: Rovaseudun Markkinakiinteistöt Oy/ Rovaniemen kaupunki (käyttäjä)
  • Urakoitsija: Levi-Rakennus Oy
  • Sijainti: Rovaniemi
  • Laajuus: Korttelin laajuus: 956 brm2, katsomot katsomot 1 300 m2 m2
  • Valmistumisvuosi: 2015

Esiraadin perustelut

Rovaniemen keskuskenttä on jalkapalloseura RoPS:n kotikenttä. Se sijaitsee Alvar Aallon suunnitteleman ns. Poronsarvikaavan alueella Rovaniemen keskustan tuntumassa. Uudesta katsomo- ja monitoimirakennuksesta järjestettiin arkkitehtuurikilpailu vuonna 2012, jonka APRT voitti ehdotuksellaan Railo. Suunnitelmassa uusi veistoksellinen katsomo ja lohkaremaiset asuin- ja toimitilarakennukset jättävät väliinsä railomaisen tilan, jonka hahmottuminen odottaa vielä asuinrakennusten toteutumista. Vuonna 2015 valmistunut katsomo alapuolisine tiloineen on kuitenkin muodostunut jo maamerkiksi Poromiehentien varteen.

Katsomo näyttäytyy eri suunnista erilaisena. Suoraan edestä, kentän toiselta laidalta nähtynä se piirtyy sirona ja kevyenä, pilarien varassa seisovana lippana, jonka alle 2000-paikkainen katsomo jää. Istuinten värit toistavat RoPS:n värejä ja niiden ylälinjan muotoilu tuo mieleen Lapin tunturit. Päädyistä katsottuna se kohoa jyhkeänä rakennelmana, jota levymäiset, vanerilla päällystetyt pystykannattajat hallitsevat. Pitkä, kadun puoleinen sivu taas taipuilee haitarimaisena levypilarien sarjana. Rakenne katoksessa on terästä ja aputilat katsomon alla sekä porrastukset ovat betonia. Kilpailuvaiheen puurakenne korvautui toteutusvaiheessa teräsristikoilla, jotka mahdollistavat katoksen pitkän ulokkeen ja pilarittoman katsomovyöhykkeen.

Katsomorakennus on parhaimmillaan etäältä katsottuna: suurena, veistoksellisena urheilurakennuksena. Kohteesta käyty arkkitehtuurikilpailu ja sen tulos on Rovaniemen kaupungilta arkkitehtuuriteko, mikä ilahduttaa niin paikallista jalkapallon ystävää kuin kaupungissa vierailevaa turistia. Rovaniemi on ennestään tunnettu Alvar Aallon suunnittelemista merkkirakennuksista. Uusi urheilukentän monitoimirakennus tuo kaupungin arkkitehtuuritarjontaan tuoreen nykyaikaisen lisän.

Löyly

Löyly nousi Hernesaarenrantaan tänä vuonna. Horisontti on läsnä lähes kaikissa sisätiloissa, ja merta pääsee ihailemaan myös rakennuksen katolta. Rakennuksen puusälejulkisivuissa valo taittuu kauniisti kolmion muotoisten pintojen leikkauskohdissa. Julkisivuissa käytetty puu ajan myötä harmaantuu, jolloin Löylyn voi kaukaa katsoen kuvitella olevan yksi Helsingin saaristoluonnon kallionnyppylöistä.

Kuvat: kuvio.com


  • Arkkitehtuuri: Avanto-arkkitehdit Oy
  • Tilaaja: Hernesaaren Löyly Oy
  • Urakoitsija: Puupalvelu Jari Rajala ja Rakennustoimisto Jussit Oy
  • Sijainti: Hernesaarenranta, Helsinki
  • Laajuus: 1071 m2, ulkoterassit n. 1800 m2 m2
  • Valmistumisvuosi: 2016

Esiraadin perustelut

Helsingin erityispiirre Euroopan muiden pääkaupunkien joukossa on sijainti avomeren äärellä. Kaupungissa harva yleisölle avoin rakennus hyödyntää tätä ominaisuutta niin täysipainoisesti kuin keväällä 2016 valmistunut Hernesaaren Löyly. Sijainti koko Helsingin niemen kiertävällä puistokaistaleella korttelirintamien ja rantaviivan välissä, osittain veden päällä, on saanut arkkitehdit miettimään ratkaisua, jossa talon sijasta rakennetaan maastoveistos. Tehtävässä on onnistuttu loistavasti.

Rakennus on kimpale, jonka puusälejulkisivuissa valo taittuu kauniisti kolmion muotoisten pintojen leikkauskohdissa. Säleet tarjoavat ulkoa päin näkösuojan vähäpukeisille löylyttelijöille mutta samalla mahdollistavat merinäkymän saunan lauteille. Horisontti on läsnä lähes kaikissa sisätiloissa, ja merta pääsee ihailemaan myös rakennuksen katolta, jonne johtavat asteittain porrastuvat oleskelutasot.

Julkisivuissa käytetty puu on kotimaisen kehitystyön tulosta: se on tiheäksi puristettua ja liimattua ja sen on määrä kestää rankkaa meri-ilmastoa paremmin kuin tavallisen lankun. Ajan myötä sen pinta harmaantuu, jolloin Löylyn voi kaukaa katsoen kuvitella olevan yksi Helsingin saaristoluonnon lukuisista kallionnyppylöistä, joita on jäänyt näkyviin moniin kaupungin puistoihin.

Tilat veistoksellisen muodon sisällä ryhmittyvät suorakulmioon, ja ”hulmun” liepeet muodostavat terasseille näkösuojattuja vilvoittelupaikkoja. Ravintolasali on yhtä aikaa avara ja intiimi.
Saunoja on kolme, joista yhteen – savusaunaan – kuljetaan ulkokautta. Tosiasia, että sauna on rakennettu paloturvallisuussyistä paksun betonibunkkerin sisään, ei lainkaan tunnu sen huikeassa, pitkään jatkuvassa makealta tuoksuvassa löylyssä.
Sauna on alunperin sijoitettu Hernesaareen risteilyasiakkaita silmällä pitäen. On selvää, että Löylystä tulee myös meille kaupunkilaisille tärkeä kohde, jossa toteutuu yksi arkkitehtuurin tärkeimmistä tehtävistä: jalostaa ympäristöstä paikka ihmisille nautittavaksi.

Suvelan kappeli

Suvelan kappeli nousee luontevasti alueensa kiintopisteeksi. Osa tiloista on Espoon kaupungin asukaspuistoa palvelevat muut toiminnot tekevät rakennuksesta eri-ikäisten ihmisten kohtaamispaikan. Julkisivuiltaan kuparipintainen rakennus nousee juurevasti maasta rakennuksen harjoihin ja tapuliin asti luoden veistoksellisen kokonaisuuden. Pääsalin interiööri on yksinkertaisuudessaan voimakas.

kuvat: Mika Huisman


  • Arkkitehtuuri: OOPEAA Office for Peripheral Architecture
  • Tilaaja: Espoon seurakuntayhtymä
  • Urakoitsija: YIT Rakennus Oy
  • Sijainti: Espoo
  • Laajuus: 2 150 m2 m2
  • Valmistumisvuosi: 2016

Esiraadin perustelut

Suvelan uusi kappeli nousee luontevasti alueensa kiintopisteeksi. Rakennus rajaa selkeästi ympäröiviä reittejä ja piha-alueita. Julkisivuiltaan kuparipintainen rakennus kiertyy mittakaavaltaan miellyttävän sisäpihan ympärille. Ulkoinen hahmo varioituu taitteisen katon alla näyttäytyen eri suunnista aina kiinnostavan erilaisena. Kupariverhous nousee juurevasti maasta rakennuksen harjoihin ja tapuliin asti luoden yksiaineisen, veistoksellisen kokonaisuuden.

Kulku sisäpihan poikki rauhoittaa kävijän rakennukseen astumista varten. Aulatilat avautuvat hienovaraisesti silkkipainettujen lasiseinien läpi kohti sakraaleimpia tiloja. Pääsalin interiööri on yksinkertaisuudessaan voimakas. Suoraa ylävaloa täydentää alttarin taakse sijoittuvasta ikkunanauhasta tilaan tulviva takavalo, jota taiteilija Hannu Konolan lasitaideteos ”Minä elän” värjää ja kuvioi. Seinä- ja kattopinnat on verhottu elävästi profiloidulla puuverhouksella.
Asukaspuistoa palvelevat muut toiminnot tekevät rakennuksesta eri-ikäisten ihmisten kohtaamispaikan. Tilat avautuvat sisäpihalle, joka hienolla tavalla sitoo kokonaisuutta myös visuaalisesti. Sisätilojen materiaalimaailma on kauttaaltaan hillitty, mutta onnistuu luomaan eriluonteisille tiloille tunnistettavia piirteitä.

Suvelan uusi kappeli jatkaa OOPEAAn Anssi Lassilan vaikuttavien sakraalirakennusten sarjaa. Kärsämäen paanukirkko (2004), Klaukkalan (2004) ja Kuokkalan (2010) kirkot sekä nyt Suvelan kappeli ovat selkeää sukua toisilleen, mutta samalla omia, erilaisia arkkitehtuuriteoksiaan. Näitä kaikkia yhdistäviä tekijöitä ovat vahva materiaalisuus ja sakraalin tilan luomisen taito.