Esiraadin perustelut

Valmistuessaan vuonna 1974 arkkitehti Arto Sipisen suunnittelema Jyväskylän yliopiston kirjasto oli lukusalipaikoilla mitaten Pohjoismaiden suurin tieteellinen kirjasto. Arkkitehdin pojan Ari Sipisen peruskorjauksen myötä kirjasto vahvistaa asemaansa opiskelijoiden kohtaamispaikkana. Samalla se avautuu laajemmalle yleisölle. Uudistuksesta kertoo kirjaston uusi nimi: Lähde.

Peruskorjauksessa rakennuksen tilat muutettiin vastaamaan yliopiston tulevia tarpeita, samalla kun kirjaston alkuperäinen tilallinen idea, värimaailma ja sisääntuloaulan tunnelma säilytettiin.

Näkyvimpiä muutoksia ovat alempien kirjavarastokerrosten uusi käyttö ja niiden liittäminen tilallisesti ylempiin kerroksiin avaamalla uusia aukkoja kerrosten väliin. Kirjaston uusi sisäänkäyntiporras kutsuu nyt kävijät suoraan rakennuksen sisääntulohallia kohti. Pilarirungon sallimissa puitteissa on avattu julkisivuun uusia suuria ikkunoita kampusalueen suuntaan. Alkuperäisiä kalusteita on kunnostettu ja niiden päällysteenä on alkuperäisen mallin mukaan kudottu tunnusomainen, Jyväskylän kesä -niminen sisustuskangas. Toteutusta leimaa alkuperäisiä arkkitehtuuri- ja sisustusratkaisuja kunnioittava lähestymistapa. Lopputuloksena on valoisa, helposti lähestyttävä ja käyttäjien yhteisöllisyyttä tukeva, uudistunut oppimisympäristö. 

Kirjastorakennuksen arvoista kertoo se, että se sisältyy sekä Seminaarinmäen valtakunnallisesti arvokkaaseen rakennettuun kulttuuriympäristöön että Docomomo-järjestön Suomen modernin arkkitehtuurin merkkiteosten luetteloon. Aikoinaan kirjasto keräsi huomiota sekä arkkitehtuurinsa että toiminnallisen konseptinsa takia. Avoimesti saavutettavat kirjakokoelmat ja opiskelijoiden yhteisölliset oleskelutilat olivat kiitettyjä uutuuksia. Modulaarinen pilarirakenne, kerrosten avoin liittyminen toisiinsa, valokatosta ja suurista ikkunoista lankeava luonnonvalo sekä julkisivujen ja sisustuksen harkittu väripaletti tiilenpunaisine, sinisine, keltaisine ja mustavalkoisine aiheineen olivat kirjaston arkkitehtuurille ominaisia piirteitä.

Peruskorjauksessa näitä arvoja on vaalittu, ja Keltainen kirjasto, 1970-luvun julkisen käyttöarkkitehtuurin merkkiteos, on saanut lähtökohtansa ideoita orgaanisesti jatkaen uuden elämän.

Esiraadin perustelut

Helsingin Jätkäsaaren peruskoulu on syntynyt yleisen arkkitehtuurikilpailun tuloksena. Se on solukoulu, jossa opetustilat on kudottu erilaisiin opetustilanteisiin soveltuviksi tilaryhmiksi keskusaulan ympärille. Kahden lukuvuoden kokemus on osoittanut, että tilojen jäsentely tukee nykyaikaisen koulun pedagogisia tavoitteita. 

Koulurakennus on ottanut merkittävän julkisen rakennuksen roolin parhaillaan rakentuvassa Jätkäsaaren kaupunginosassa. Arkkitehtuuriltaan koulu on läpikotaisin raikas. Suunnittelu ja toteutus ovat harkittuja ja poikkeuksellisen huoliteltuja. Rakennuksen selkeä, harkkomainen hahmo poikkeaa tuoreella tavalla yleisestä koulurakennusten arkkitehtuurista. Maantasokerroksen tiilimuuraus juurruttaa talon paikoilleen ja ylempien kerrosten vaaleus liittää rakennusta laajempaan Jätkäsaaren kaupunkimaisemaan.

Julkisivujen jäsentelyn ideana on ehjän pinnan ja ikkuna-aukkojen tiivis leikki. Sommitelma on taitavasti toteutettu. Hienostunutta valon käyttöä täydentävät kattojen ”valokaivot”. 

Arkkitehtuurin laadun viimeistelee virkeän värikäs piha, jonka ansiosta koulun ja viereisen Bunkkeriksi kutsutun satamavaraston väliin jää riittävästi ilmaa. Bunkkeri tarjoaa koulun käyttöön sen tarvitsemat liikuntatilat.   

Jätkäsaaren koulu on oppimisympäristönä esimerkillinen. Komea ja kauniisti ylävalaistu keskustila on rakennuksen ydin. Näköyhteydet keskusaulan ja opetustilojen välillä muodostavat hyvän lähtökohdan selkeälle orientaatiolle. Tilallinen ratkaisu muodostaa vaihtelevan kudelman erilaisia opetustilanteita varten. Koulu on tehokas ja samalla väljän hengittävä. Materiaalit ovat tunnistettavia ja niiden avulla yksittäisiin soluihin on saatu luotua omaa identiteettiä. Suunnittelussa on vältetty tilojen liiallista täyttämistä irtokalusteilla: näin järjestyksessä olevat interiöörit ovat koulurakennuksissa harvinaista herkkua. 

Kokonaisuutena Jätkäsaaren koulu on merkittävä puheenvuoro suomalaisen nykyarkkitehtuurin kentässä.  

Esiraadin perustelut

Serlachiuksen museolta on ollut rohkea päätös tilata rantasauna Gösta-museokilpailun 2011 voittaneelta espanjalaiselta arkkitehtikolmikolta. Héctor Mendoza, Mara Partida ja Boris Bezan ovat ottaneet haasteen vastaan. Yhdessä suomalaisten arkkitehtien Pekka Pakkasen ja Anna Kontuniemen he ovat toteuttaneet uskomattomalla kunnianhimolla saunarakennuksen, jonka tilallinen rikkaus ja toteutuksen viimeistely saattavat kävijän hämmentyneen hiljaisuuden valtaan.

Betonirakenteinen sauna sijoittuu puurakenteisen Gösta-museon eteen Melasjärven rantaan. Materiaalivalinta ei ole ainoa suomalaista sauna-arkkitehtuuria uhmaava päätös, vaan Taidesauna herättää suomalaisessa, arkaaisen ja karun hirsisaunakulttuurin kyllästämässä kävijässä matkan täysin odottamattomaan saunamaailmaan. Lopputulos on elämyksellinen, tekijöidensä kulttuuritaustoista ammentava saunapolku, jonka varrelle on sijoitettu mittava määrä myös muuta taidetta.

Polku päättyy ulkotilan kautta kuljettavaan löylyhuoneeseen. Huoneen keskellä on kiuas, jossa perinteisesti luonnon elementit tuli, kivi, ilma ja vesi kohtaavat ja synnyttävät yliluonnollisen voiman, löylyn. Tältä osin Taidesauna on kokenut maallistumisen, sillä pyöreän huoneen keskellä seisoo sähkökiuas. Savun tuoksua tilaan luovat lämpökäsitellyt muotolauteet. Onneksi vilvoitteluterassin pöydän äärellä voi nauttia ulkotakan tunnelmasta.

Saunaperinne on vahva osa suomalaista identiteettiä, mistä osoituksena se lisättiin ensimmäisenä suomalaisen kulttuurin ilmentymänä Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon. Serlachiuksen taidesauna kiusoittelee kävijöitään olemalla niin epäsuomalainen –kaukana hiljaisen haikusaunan nokisista seinistä. Taidesauna liittyy selvästi uuteen saunakulttuuriin, jossa perinteisen hiljentymisen ja peseytymisen sijaan saunomisesta haetaan elämyksiä ja sosiaalista yhdessä olemista. Kolmeen miljoonaan saunaan ja 200 miljoonaan vuotuiseen suomalaisten saunakertaan Mäntän Taidesauna tuo virkistävää vaihtelua. Saunan toteutus ja viimeistely edustavat aivan poikkeuksellista laatua, jota harvoin pääsee nykyään rakentamisessa ihailemaan.