Arkkitehtuurin Finlandia -ehdokas 2026
The Lost Shtetl -museo
Valkoisena hohtava arkkitehtuuri asettuu maisemaan katoamista ja unikuvaa henkivällä hienovaraisella monumentaalisuudellaan.
Arkkitehtuurin Finlandia -ehdokas 2026
Valkoisena hohtava arkkitehtuuri asettuu maisemaan katoamista ja unikuvaa henkivällä hienovaraisella monumentaalisuudellaan.
Lahdelma & Mahlamäki arkkitehdit: Rainer Mahlamäki (pääsuunnittelija), Ilkka Syrjäkari (projektiarkkitehti)
The Lost Shtetl -juutalaismuseo
Ecas AG, Baltijos Plienas (projektinjohtourakoitsija)
Šeduva, Liettua
4900 m2
2025
Lahdelma & Mahlamäki arkkitehdit
Osakkaat: arkkitehdit SAFA Rainer Mahlamäki (pääsuunnittelija), Ilmari Lahdelma
Projektiarkkitehdit: arkkitehdit Ilkka Syrjäkari, Owen Lambert, Panu Härmävaara, Jukka Savolainen
Projektipäällikkö: arkkitehti SAFA Petri Saarelainen
Paikallinen arkkitehtitoimisto: Studija 2A
Näyttelysuunittelu: Ralph Appelbaum Associates
Maisemasuunnittelu ja -rakentaminen: Enea Landscape Architecture
Rakennesuunnittelu: Ribinis Buvis
LVIA-suunnittelu: Veda
Sähkösuunnittelu: Projektum
Rakennusfysikaalinen suunnittelu: GS Bauphysik & Akustik
Palotekninen suunnittelu: Gaisrines Saugos Centras
Akustiikkasuunnittelu: Akukon, Akustika Plius
Projektinjohto: Ecas AG & Baltijos Plienas

Aiste Rakauskaite

Enea Landscape Architecture
Liettuan maaseudulla, keskellä peltoja valkoisena hohtava The Lost Shtetl -museo asettuu Liettuan Šeduvan maisemaan unikuvana kadonneesta kylästä. Museo kertoo tarinan yhdessä yössä vuoden 1941 holokaustissa hävitetystä juutalaisyhteisöstä.
Vuonna 2025 valmistunut museo koostuu rykelmästä toisiinsa kytkeytyviä, harjakattoisia rakennuksia, joiden arkkitehtuurissa vuorottelevat metalli, kivi, puu ja lasi. Sisätilojen detaljiikka ja toteutus on erittäin korkeatasoista. Museokierroksen päätteeksi kuljetaan pitkin korkeaa kanjonimaista tilaa, kohti päivänvaloa ja Šeduvan entiselle juutalaiselle hautausmaalle avautuvaa ikkunaa.

Kuvatoimisto Kuvio
Liettuan Šeduvassa sijaitsevan museon eteerinen ulkoarkkitehtuuri on tulkinta holokaustissa kadonneesta Šeduvan juutalaiskylästä, johon museon jiddishinkielinen nimi Shtetl viittaa.
Valkoisena hohtava, kadonneeseen kylään viittaava arkkitehtuuri asettuu maisemaan katoamista ja unikuvaa henkivällä hienovaraisella monumentaalisuudellaan. Harjakattoiset, alumiinipaanuilla päällystetyt rakennukset kätkevät sisäänsä tilasarjojen rikkaan ja yllätyksellisen maailman.
Museorakennus käsittää aulan ja kahvilatilan, kirjaston, toimisto- ja auditoriotilan, pienen museopedagogisen tilan sekä näyttelytilat – pinta-alaltaan suurimman osan rakennuksesta.
Museorakennuksen arkkitehtuurissa vuorottelevat metalli, kivi, puu ja lasi tarkoin harkitussa sommitelmassa. Sisätilojen detaljiikka ja toteutus on erittäin korkeatasoista. Museokierroksen päättää korkea, ylöspäin kapeneva kanjonimainen tila, jota pitkin kuljetaan kohti päivänvaloa ja Šeduvan entiselle juutalaiselle hautausmaalle avautuvaa korkeaa ikkunaa.
Museon sisätilojen arkkitehtuuri ja tilojen kudelma sovittautuu osuvasti ja hienovaraisesti museon sanomaan ja kerrontaan.
Museon sijainti Liettuan maaseudulla, keskellä peltoja, kuvastaa sen paikallishistoriallista ja paikkaan vahvasti juurtuvaa sanomaa. Historiallinen kerronta keskittyy juutalaisyhteisön elämään, ja joukkotuho kuvataan ennen kaikkea paikallisen yhteisön kokemana.